Kehitysvammaisten palvelusäätiö järjesti elokuun lopussa Suunta-seminaarin, jossa esiteltiin kokemuksia, tietoa ja kehittämisnäkökulmia henkilökohtaisesta budjetoinnista ja valinnanvapaudesta Iso-Britanniassa. Esillä oli myös henkilökohtaisen budjetoinnin kokeilut ja valinnanvapauslain kehittäminen Suomessa.
Filosofi Simon Duffy Englannista muistutti meitä, että valinnanvapauden määrittely ja henkilökohtainen budjetointi eivät ole yksinkertaisia asioita, minkä olemme myös hankkeemme kokeiluissa havainneet. Kehittämistyö vaatii aikaa, pitkäjänteisyyttä, epävarmuuden sietokykyä, innovatiivisuutta ja positiivista asennetta.
Britanniassa henkilökohtaisen budjetoinnin, nyt Self Directed Support (SDS), kehittämistyö on vienyt vuosikymmeniä. Kokemukseen perustuen Duffy on kuitenkin sitä mieltä, että kehittämistyötä voidaan nopeuttaa monin tavoin kuten sallivalla lainsäädännöllä ja ohjauksella, myönteisellä politiikalla, kokemusten jakamisella ja hyvällä johtajuudella.
Miten toimia kehittämistyössä?
Simon Duffyn mukaan kehittämistyön hidasteeksi voi tulla muun muassa yleisen tietoisuuden alhainen taso, toisin sanoen ihmiset tulevat tietoisiksi ja ymmärtävät ongelmat vasta vamman tai sairauden sattuessa oman perheen kohdalle. Jarruttavana tekijänä ja epäoikeudenmukaisuutena Duffy näkee sen, että joidenkin ryhmien katsotaan olevan kykenemättömiä kontrolloimaan omaa elämäänsä, eikä heille siten myönnetä henkilökohtaista budjettia. Kehittämistyötä hankaloittavat myös monien ammattilaisten erilaiset pelot ja vastustus sekä paikallistason hallinnollinen monimutkaisuus. Britanniassa on kokemuksia myös siitä, miten kehittämisrahat menevät konsulteille, kun ei ole kunnon suunnitelmia, aikataulut ovat liian tiukat ja alan toimijat eivät ole kehittämistyössä mukana. Paljon resursseja on mennyt hukkaan ja samalla on jopa tuhottu jo olemassa olleita mahdollisuuksia innovointiin.
Kokemuksia on hyvä kuulla, mutta emme voi kopioida suoraan valinnanvapauden ideaa muista yhteiskunnista.
Ihmisoikeusperusta vahvuutena
Meidän on löydettävä oma, suomalainen henkilökohtaisen budjetoinnin toteuttamistapamme unohtamatta kuitenkaan keskeisiä SDS:n periaatteita, jotka pohjautuvat vahvasti ihmisoikeuksiin:
- Oikeus olla kansalainen ja elää tavallista elämää (independent living)
- Jokainen on oikeutettu riittävään tukeen ollakseen kansalainen (entitlement)
- Jokaisella on oltava kontrolli omaan elämäänsä (freedom)
- Järjestelmien ja sääntöjen on oltava selviä ja ymmärrettäviä (openness)
- Vapaus käyttää tukea, johon on oikeutettu, itselle soveltuvasti (flexibility)
- Oikeus ja velvollisuus jakaa osaamista ja kokemuksia kaikkien hyödyksi (learning)
- Oikeus ja velvollisuus osallistua kansalaisena yhteisön kehittämiseen (contribution)
Sosiaalityön historiallinen kehittyminen, lainsäädäntö, ammatillinen orientaatio, työntekijän ja asiakkaan suhde, tietojärjestelmäkysymykset ja monet muut asiat vaikuttavat henkilökohtaisen budjetoinnin mallin kehittämistyöhön. Duffyn mukaan oikein toteutettuna kehittämistyö muun muassa tukee edelläkävijöitä, rohkaisee todelliseen muutokseen käytännössä ja auttaa ihmisiä näkemään itsensä osallisina muutoksessa.
Henkilökohtaisesta budjetoinnista kertyvä tieto saatavilla vasta lakien jo tultua hyväksytyiksi?
Suomessa nykyiseen lainsäädäntöön perustuvat palvelusetelikokeilut käynnistyivät vuoden alussa ja jatkunevat vielä ensi vuoden puolella. Valinnanvapauspilotit pääsevät kuitenkin aloittamaan vain, mikäli eduskunta hyväksyy hallituksen esityksen asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Pelkästään pilottien toteuttamiseen on varattu 200 miljoonaa euroa ja ne kestäisivät muutaman vuoden. Aikataulu on tiukka ja toivon mukaan kehittämisrahojen käyttö ja kokeiluista saatava tieto on suunniteltu huolella. Jos sote-uudistuksesta päätetään eduskunnassa loppusyksyn aikana, valinnanvapauslaki tulee voimaan ennen kuin kokeiluista ja piloteista saadaan tutkittua ja arvioitua tietoa.
Mielenkiintoinen kysymys on, miten kokeiluista ja piloteista saatavat tiedot ja arviot vaikuttavat lainsäädännön kehittymiseen ja työkäytäntöihin? Hyödynnetäänkö tietoa uudistustyössä ja miten? Pelkkä kokemustieto ei riitä vaan tarvitsemme lisää analysoitua ja tutkittua tietoa henkilökohtaisen budjetoinnin taustalla olevista asioista, kuten esimerkiksi asiakaslähtöisyydestä, työn tekemisen tavoista, tiedon keräämisestä ja hyödyntämisestä sekä kustannuksista ja vaikuttavuudesta jne.
Esitys valinnanvapauslaiksi rajaa
Tällä hetkellä esitys valinnanvapauslaiksi näyttää varsin rajatulta. Kyse on kuitenkin kulttuurisesta muutoksesta, jonka pitäisi lähteä ihmisistä itsestään asiakkaina, työntekijöinä ja organisaatiotasolla. Kykenemmekö ajattelemaan toisin, luottamaan yksilöön ja hänen valintoihinsa, jos rajaamme tiukasti lainsäädännöllä valinnanvapauden toteutusta ja toteutumista?
Tarvitsemme lainsäädännön ja ohjeistusta, mutta meidän pitäisi päästä irti järjestelmäkeskeisestä ajattelusta ja ylhäältä annetuista teknisiltä yksityiskohdiltaan täydellisiksi hiotuista ”valmismalleista”, jos haluamme lisätä asiakkaan valinnanvapautta sosiaali- ja terveyspalveluissa. Suomalaisen henkilökohtaisen budjetoinnin toimintatavan syntyminen ja kehittäminen edelleen vaatii vielä paljon työtä.
Suunta-seminaari käynnisti myös Kehitysvammaisten palvelusäätiön perustaman Suunta – Henkilökohtaisen budjetoinnin keskuksen toiminnan.
Suunta –seminaarin materiaalit ja taltioinnit löytyvät:
http://suunta.fi/suunta-seminaarin-taltiointi-ja-materiaalit/
Kirjoittajat Elina Pekonen ja Tuula Pehkonen-Elmi ovat Avain kansalaisuuteen – henkilökohtainen budjetointi -hankkeen projektikoordinaattoreita ja asiantuntijoita Diakonia-ammattikorkeakoulusta.
Vastaa