Uskaltaiskohan tässä yhteydessä mainita käsitteen sosiaalinen innovaatio. Hannu Hämäläinen (2006, 198)[1] on määritellyt sen: ”Sosiaalinen innovaatio on yksilön, ryhmän tai yhteisön luovan toiminnan tuloksena syntynyt uusi idea, joka johtaa lisäarvoa tuottavaan tulokseen yksilön tai yhteisön hyvinvoinnissa, terveydessä tai palvelujärjestelmässä.”
Avain kansalaisuuteen – henkilökohtainen budjetointihankkeessa erilaista asiantuntijuuutta jaetaan ja yhteisoppimisella rakennetaan uutta ymmärrystä. Tiedon ohella haetaan ratkaisuja henkilökohtaisen budjetoinnin (HB:n) kehittämisen tueksi niin yksilön, yhteisön kuin yhteiskunnankin tasolla suomalaiseen toimintaympäristöön.
Jo sosiaalihuoltolaki, siis rakenteet, velvoittavat asiantuntijoita tuottamaan tietoa asiakkaiden tarpeista. Niiden yhteiskunnallisten yhteyksien ohella tarvitaan osaamista sosiaalipalvelujen vaikutuksista. Tähän kuuluu yhteistyön harjoittaminen sekä palvelujen kehittäminen julkisten, yksityisten ja järjestöjen kanssa. (Sosiaalihuoltolaki 1301/2014.)
Rakenteellisen sosiaalityön tehtävänä onkin parantaa elämäntilanteita ja elinolosuhteita vaikuttamalla yksilöllisiin, yhteiskunnallisiin, ideologisiin sekä poliittisiin mutta myös erilaisten kumppanuuksien suhteisiin.
Asiakastyöntekijöiden haastattelut HB-piloteissa
Hankkeen tavoitteena on asiakaslähtöinen sekä osallistava työskentelykulttuuri. Asiakas on asiantuntija myös palvelujen kehittämisessä. Sen vuoksi lähdimme jo alkuvaiheessa kartoittamaan sosiaalitoimen asiakkaan ja työntekijän näkemyksiä asiakasprosessissa. Hankkeen piloteista[2] saatiin 11 asiakastyöntekijähaastattelua. Haastattelut perustuivat erilaisiin sosiaalipalvelujen kuvitteellisiin asiakastilanteisiin.
Sosiaalityön ytimessä
Asiakastyöntekijähaastattelujen perusteella sekä HB:n että ns. perinteiset sosiaalitoimen asiakkaat toteuttivat itsemääräämisoikeuttaan ja vaikuttivat palveluihinsa. Sen sijaan HB lisäsi asiakkaan osallistumista omine toiveineen, jotka eivät kuuluneet perinteiseen sosiaalihuoltolain palveluvalikkoon.
Toiveet sisälsivät sekä palveluja että materiaalista apua, joita haettiin yksityisiltä yrityksiltä tai järjestöiltä. Tämä tukee Archon Fungin (2006)[3] teoriaa asiakas osallisena. Fung on tutkinut asiakkaan osallistumisen määrää monitoimijaisessa hallintojärjestelmässä.
Esimerkiksi perhe, johon kuului erityistukea tarvitseva lapsi sai esteettömään liikkumiseen rattaat ja motorisen kehityksen tueksi sekä perheen virkistäytymiseen lipun huvipuistoon. Näiden ohella vanhempien jaksamista tuettiin siivouspalvelulla. Nuorelle tarjottiin Kelan tukemaa terapiaa poikkeuksellisesti, vaikka hän käytti päihteitä.
Parisuhdeterapiaa asiakkaiden toiveiden mukaisesti tarvitaan perheen aikuisten tueksi. Myös yksityisen yrityksen palveluilla tuettiin nuoren kotiuttamista uudelle paikkakunnalle, jotta hän saisi vapaa-aikaansa mielekkyyttä. Erityistukea tarvitseva nuori sai psykososiaalista valmennusta elämänhallinnan vahvistamiseen ja itsenäiseen selviytymiseen.
Byrokratia kangistaa?
HB:n harjoittamisen ja vuorovaikutuksen (Fung 2006) esteeksi voi nousta byrokratia. Työntekijällä on liian monta asiakasta, jotta hän kykenisi riittävästi tukemaan heitä. Sen vuoksi asiakkaalta odotetaan valmiuksia hoitaa itse HB –prosessia.
Kuitenkin joustavuus ja asiakaslähtöisyys tukevat asiakkaan valintoja sekä toiminnan seurantaa. Toisaalta työntekijät toivovat, että esimiehet luottavat heidän arviointiinsa ja asiakas saisi palvelut yhdeltä luukulta.
Asiakkaat halusivat palveluja myös iltaisin. Nykyisin avustajat ovat sosiaalialan ammattilaisia. Asiakasprosessin dokumentointia tarvitaan, jotta saadaan kokemuksia henkilökohtaisen budjetoinnin käytöstä. HB:n mallissa luotetaan perheeseen, mikä voimaannuttaa heitä. Samalla työntekijätkin saavat kattavamman kuvan ja ymmärryksen asiakkaistaan.
HB:tä pidettiin toimivana työvälineenä asiakaskohtaamisissa, johon syntyi tilaa mm. kun toimeentulotuen perusosan maksaminen siirtyi Kelalle. Työntekijät tarvitsevat myös uusia yhteistyön muotoja asiakkaan kanssa ja HB voisi toimia tässä sillanrakentajana.
Palveluiden karikot
Henkilökohtaisesta budjetoinnista tarvitaan tutkimusta ja myös asiakastyön ja palvelujen rakenteellista kehittämistyötä, jotta HB-toimintamalli voidaan ottaa käyttöön. Osallistuminen projektiin herätti työntekijöissä kehittämisehdotuksia sekä lisäsi vaikuttamismahdollisuuksia (Fung 2006) asiakastyön kehittämiseen. Hankkeelta toivotaan yhteistä ohjeistusta, koulutusta ja suunnitelmapohjaa sekä budjetointiin liittyvää neuvontaa. Infopakettien ohella kaivataan aikaa HB:n toteuttamiseen ja seurantaan.
Työntekijöiden toiveena oli näiden ohella mm. Kykyviisari-mittarin käyttöönotto ja sen soveltamisen osaaminen asiakkaan tukena. Lisäksi tavoitteena olisi saada malli HB:n päätöksentekoon ja dokumentointiin. Yleistä tietoa tarvitaan, miten asiakkaan ääni saadaan kuuluville, mutta myös miten itsemääräämisoikeus toteutuu.
On tärkeää huomioida, miten HB:n seurantaa, yhteydenpitoa ja vaikuttavuutta arvioidaan. Sen vuoksi palvelujen laadun arviointi ja palveluntuottajien kriteerit on keskeistä olla selvillä, kuten myös tiedonsiirron mahdollisuudet. Palvelujen hintavertailu on oleellista, mutta myös tietoa siitä, miten se tehdään. Pienet palvelujentuottajat tarjoavat usein asiakkaille erityispalveluja, ja suppeamman toiminnan vuoksi ne tarvitsevat vahvemman julkisen tuen toimiakseen markkinoilla.
Matkalla uuteen toimintakulttuuriin
Vaikka kaikilla haastatelluilla työntekijöillä ei ollut vielä HB:ta asiakastyössä käytössään, myös he pohtivat sen mahdollisuuksia esimerkeissään. HB:n myötä asiakkaiden valinnat olivat moninaisempia kuin mitä perinteisesti sosiaalipalveluissa tarjottiin. Ne myös kohdentuivat paremmin asiakkaan tarpeisiin kuin perinteinen sosiaalityö. Asiakkaat kokivat, että HB:n tuomat mahdollisuudet helpottivat heidän arkeaan ja voimaannuttavat heitä yksilöinä ja perheenä.
Katja Ihamäki, VTT, sosiaalialan lehtori, Metropolia Ammattikorkeakoulu
Blogi-artikkelissa on käytetty Metropolian sosiaalialan AMK-opiskelijoiden Sosiaaliturva arjessa -opintojaksolla opiskelijoiden oppimistehtävässään tuottamaa tietoa. Katja vastasi opintojaksosta ja opiskelijoiden ohjaamisesta. Katja on mukana Avain kansalaisuuteen – henkilökohtainen budjetointi-hankkeen arviointitutkimuksessa.
—————-
[1] Hämäläinen, Hannu (2006): Innovaatiotoiminnalla ratkaisuja hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden haasteisiin. Yhteiskuntapolitiikka 70 (2). 197-204.
[2] Asiakastyöntekijöiden haastattelut tehtiin hankkeen piloteissa Tampereella, Porissa, Vantaalla, Eksotessa (Lappeenranta) ja Hämeenlinnassa, lukuunottamatta Kainuuta (Kajaani). Haastateltujen ammatit vaihtelivat sosiaaliohjaajasta sosiaalityöntekijään, joita oli enemmistö haastateltavista. Joko työntekijällä oli käytössään henkilökohtainen budjetointi lähinnä kokeiluna tai he toimivat perinteisellä asiakastyön lähestymistavoilla. Sosionomiopiskelijat tekivät haastattelut joko sähköpostilla tai puhelimella maalis-huhtikuussa vuonna 2017. Tiedonkeruu on osa muutoksen arviointia, ja tämä osa hyödyttää asiakastyön ns. lähtötilanteen kuvausta.
[3] Fung, Archon (2006): Varieties of Participation in Complex Governance. Public Administration Review 66. 66-75.
Vastaa