Britanniassa henkilökohtainen budjetti ja palvelujen personointi on tuttua jo pidemmältä ajalta. Markkinavoimat tulivat sosiaali- ja terveyspalveluita palveluita ohjaamaan jo pääministeri Thatcherin aikana. Henkilökohtainen budjetointi on Britannian järjestelmässä useimmiten ikäihmisille, vammaisille ja erityistukea vaativille lapsille mahdollinen. Toteutustavat vaihtelevat suoran käteisen mallista manageroidumpaan malliin. Useimmiten budjettipäätöksiä tekevät sosiaalityöntekijät, mutta esim. terveydenhuollon kautta (NHS) on mahdollista myös ottaa käyttöön henkilökohtainen budjetti.
Kävimme vantaalaisten sosiaalityöntekijöiden kanssa opintomatkalla Lontoossa toukokuun lopussa. Tutustuimme yhtenä päivänä King’s Collegen professoreiden Gillian Manthorpen ja John Woolhamin johdatuksella henkilökohtaisesta budjetoinnista tehtyihin tutkimuksiin. Saimme hyvän poikkileikkauksen siitä, mitä tutkimuksia aiheesta Britanniassa on viime vuosina tehty sosiaalialan tutkijoiden näkökulmasta. Mielenkiintoisimpia tuloksia esiteltyjen tutkimusten mukaan olivat mm. että henkilökohtaisen budjetoinnin soveltuvuus eri asiakkaille vaihtelee suuresti. Ilman läheisten vahvaa tukea budjetista huolehtiminen ja palvelujen järjestäminen esim. itse avustavia henkilöitä palkkaamalla on vaikeaa. Sopimusten tekeminen yksityisten palveluntuottajien kanssa on haastavaa ja siihen eivät kaikki asiakkaat ole halukkaita tai pystyviä.
Lontoon matkan jälkimainingeissa mietin käyttämäämme terminologiaa. Puhumme henkilökohtaisesta budjetista, joka käsitteenä on vaikea hahmottaa ja antaa ehkä asiakkaallekin kuvan jostain vaikeasti ymmärrettävästä asiasta. Kysymyshän ei ole pelkästään budjetista vaan paino on palvelujen henkilökohtaistamisessa. Henkilökohtainen budjetti on hallinnollinen termi, kun taas asiakkaalle merkityksellisintä on palvelun soveltuvuus juuri hänen tarpeisiinsa. Palvelujen henkilökohtaistamiseen sisältyy aina osallisuus, mikä taas voimaannuttaa asiakasta. Tässä kun onnistumme, pääsemme puhumaan palvelujen todellisesta vaikuttavuudesta asiakkaan elämään.
Professori Woolham on tulossa puhumaan henkilökohtaista budjetointia käsittelevään seminaariin 21.9.2017 Helsingissä. Seminaari toteutetaan yhteistyössä Avain kansalaisuuteen – henkilökohtainen budjetointihankkeen ja Uudenmaa2019 sote-muutosvalmistelun kanssa. Parhaillaan maakuntien kunnat ja kuntayhtymät pohtivat maakunnan HB-pilotin käynnistämistä ja rahoituksen hakemista.
Hanna Pösö, psykososiaalisten palvelujen päällikkö, Vantaan HB-pilotti
Olen vaikeavammainen henkilö, jonka elämä ja toimintakyky nojaa henkilökohtaiseen apuun. Olen aktivisti ja kiinnostunut sosiaalipalveluiden järjestämistavoista. Henkilökohtainen budjetointi tulee vastaan jatkuvasti ja monenlaista kokeilua on ilmassa. Yllätyin kun en löytänyt tältä sivulta määritelmää siitä, mitä tämä henkilökohtainen budjetointi on ja miten se toimii. En myöskään ole juurikaan kohdannut kriittistä arviointia HB:stä. Tämä kirjoitus oli yksi harvoista, joissa siitä oli häivähdys. Henkilökohtaiseen budjetointiin liittyy merkittäviä riskejä, niin yksilö- kuin järjestelmätasollakin. Yksilön kannalta esim. sellaiset kulut, joita ei voi ennustaa, aiheuttavat merkittäviä riskejä. Esimerkki tällaisesta ovat esim. henkilökohtaisen avun kustannukset, joissa työnantaja ei voi budjetoida kuluja: kukaan ei tiedä koska avustaja sairastuu. Ja edelleen, jos budjetoinnin kautta hallitaan monimutkaista palveluvalikoimaa, vahinkoja tapahtuu varmasti. HB on myös altis palveluiden hinnoitteluun palveluntuottajan ja käyttäjän välillä. Riippuvaisuusasetelma on omiaan nostamaan palveluiden hintaa. Kohonneet kustannukset taas vähentävät niiden määrää. Voittajaksi ei tässä välttämättä paljastu vammainen henkilö.
Hei, kiitos palautteesta ja tärkeistä huomioistasi HB-toimintamallin kehittämiseen. Riskejä pitää voida minimoida, ja asiakkaan tarpeiden mukaan HB-budjetti pitää määrittää ja sitä pitäisi voida käyttää joustavasti.