Kun henkilökohtaisen budjetoinnin (HB) Kainuun pilotin suunnittelu aloitettiin, Kainuun soten eri vastuualueilla ja tulosyksiköissä innostuttiin heti HB:n tarjoamista mahdollisuuksista. Samalla kuitenkin moni koki, että HB tulisi tuoda konkretian tasolle. Mitä HB voisi olla käytännön asiakastyössä?
Mikä on henkilökohtainen budjetti?
Erityisen tervetullut henkilökohtainen budjetti (HB) on niille henkilöille ja perheille, jotka kokevat että nykyinen palvelujärjestelmä ei vastaa heidän tarpeisiinsa. Asiakkaan palvelutarve kartoitetaan ja hänen kanssaan laaditaan asiakassuunnitelma, johon merkittyjä hyvinvointia tukevia palveluja asiakas voi vapaasti hankkia yrityksiltä ja järjestöiltä hänelle myönnetyn budjetin puitteissa. Asiakkaan valinnanvapauslakiluonnoksen mukaan HB otetaan käyttöön koko Suomessa vuonna 2019 ja ikääntyneille ja vammaisille henkilöille siihen tulee olemaan subjektiivinen oikeus.
Asiakkaat, jos ketkä tarkastelevat asioita konkretian kautta, joten luonnollisesti kysyimme heiltä. Kainuun soten kehittämistoimissa on muutenkin totuttu hyödyntämään asiakkaiden asiantuntemusta. Kehittäjäasiakkaita on pyydetty yli 20 Kainuun soten kehittämishankkeeseen asiakasosallisuuden turvaamiseksi. Yhdessä Ikäihmisten ja omaishoidon kärkihankkeeseen kuuluvan ErinOmainen-hankkeen kanssa koottiin erityisen tuen tarpeessa olevien lasten (erityislasten) vanhempien ryhmä.
Asiakkaiden asiantuntemus lähtökohtana
Erityislasten vanhempien kehittäjäasiakasryhmä on kevään edetessä konkretisoinut ”kotiläksyjen” muodossa ja kokoontumisissa, kuinka HB vastaisi perheiden arkipäivän tarpeisiin. Kehittäjäasiakkaiden toivomukset palvelujen kehittämiseksi yllättivät. Törmäsimme esimerkiksi syyhyn, miksi useat erityislasten vanhemmat syrjäytyvät työmarkkinoilta. Kunnat säästävät rahaa kouluilta, joka näkyy aamu- ja iltapäivätoiminnan vähentämisenä. Kun vanhempi ei voi luottaa siihen, että lapsi pärjäisi yksin kotona, voi töistä poisjääminen tuntua ainoalta vaihtoehdolta.
Kehittäjäasiakkaat kertoivat, että mikäli erityislapsella on esimerkiksi kehitysvammadiagnoosi, on erilaisia palveluja tarjolla. Jos taas erityislapsella ei ole diagnoosia, mutta siitä huolimatta selkeä erityisen huolenpidon tarve, on tilanne hankala.
Aappa ja iippa työvoimapolitiikan ihmemaassa
Haimme asiasta lisää kokemuksia somesta. Heitimme kysymyksen valtakunnalliseen lasten omaishoitajien suljettuun Facebook-ryhmään, jossa saimme aikaiseksi keskustelutulvan. Viesti oli, että tilanne on sama kaikkialla Suomessa. Samaan aikaan kun valtakunnallisesti tavoitellaan työllisyysasteen paranemista, pusketaan pienillä säästöpäätöksillä ihmisiä työmarkkinoiden ulkopuolelle.
Lisäksi kokemus oli, että TE-toimistolla ei löydy ymmärrystä erityislasten hoidon tarpeelle. ”Jokainen huolehtii itse lapsensa hoidosta, me tarkastellaan vaan sitä, onko henkilö työmarkkinoiden käytettävissä vai ei.” Käytettävyys työmarkkinoilla taas ratkaisee, onko oikeutettu työttömyysturvaan. Iltapäiväkerhon lopettaminen voi siis viedä erityislapsen vanhemmalta sosiaaliturvan. Erityislapsen kanssa arki on haastavaa, eivätkä taloudelliset huolet tilannetta ainakaan paranna.
Sote- ja maakuntauudistuksessa työllisyydenhoidon on ehdotettu siirtyvän vuonna 2019 maakuntien vastuulle – siis samaan organisaatioon kuin sosiaali- ja terveyspalvelut. Ehkä silloin on aika miettiä työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaa uusiksi. Tiedä vaikka saataisiin uusi työvoimapoliittinen instrumentti nimeltä ’Aappa ja iippa’ (lue: aamu- ja iltapäiväkerho). Sille voi ennustaa kustannustehokasta tulevaisuutta. Vaikka emme voisikaan vaikuttaa työvoimapolitiikkaan, tullaan Kainuun pilotissa tutkimaan muita keinoja räätälöidä HB:n avulla erityislapsiperheille palvelut siten, että jopa paluu työmarkkinoille mahdollistuu.
HB tuo joustoa palveluihin
Yksi kehittäjäasiakkaiden suosituimmista HB-toiveista on omaishoidon lakisääteisten vapaiden sisällyttäminen HB:hen. Niiden tarkoitus on edistää omaishoitajan jaksamista. Esimerkiksi Kainuun sote suosittelee lämpimästi niiden pitämistä, vaikka niistä kustannuksia tuleekin, sillä ne ovat ennaltaehkäisevää toimintaa, investointeja tulevaan. Osa erityislasten vanhemmista jättää kaikesta huolimatta ne käyttämättä.
Kehittäjäasiakkaat kertovat, että esimerkiksi siivousapu tai muu asiakaslähtöinen palvelutarjonta edistäisi jaksamista paremmin. Kehittäjäasiakkaat varsinkin valtakunnallisessa lasten omaishoitajien Facebook-ryhmässä kokevat, että lakisääteisten vapaiden palveluvaihtoehdot on suunniteltu iäkkäille henkilöille huomioimatta lapsiperheiden tarpeita. HB:n kautta voidaan räätälöidä kullekin erityislapsiperheelle paremmin sopivat palvelut.
Perhebudjetti?
HB on selvästi askel eteenpäin palvelusetelikäytännöistä, mutta sen sijoittaminen olemassa olevaan sote-järjestelmään voi tuoda haasteita. Kuulimme muusta HB-pilotista, jossa lapsensa omaishoitajana toimiva vanhempi olisi halunnut käyttää osan omaishoitajan lakisääteisiin vapaisiin varatusta rahoista mahdollistamaan erityislapsensa harrastustoiminta. Lapsen harrastaessa omaishoitajavanhempi olisi virkistäytynyt itsekin. Lapsen harrastus olisi kustannustehokkaampi eli samalla rahalla vanhempi saisi enemmän omaa aikaa, kuin palkkaamalla hoitaja kotiin. Vaikka omaishoitajan lakisääteisten vapaiden tarkoitus on lisätä omaishoitajan jaksamista, ei esitykseen voitu suostua. Miksi ei?
No tietysti siitä syystä, että meillä Suomessa etuisuudet annetaan yksilölle, ei perheelle. Vanhemman etuisuutta ei voi käyttää lapsen hyväksi. Asiakkaaksi ymmärretään yksilö, mutta erityislasten palvelutarpeet kietoutuvat kokonaisvaltaisesti koko perheen palvelutarpeisiin. Muistakin kehittäjäasiakkaiden kommenteista vedimme pian johtopäätöksen, että tarvittaisiin HB:n laajennus perhebudjetiksi, jotta perheen ongelmat saataisiin järkevästi ja kokonaisvaltaisesti ratkaistuksi. Näin toteutuisivat HB:n ytimessä olevat asiakaslähtöisyys ja kokonaisvaltaisuus.
ErinOmainen-hanke itse asiassa ehti jo maaliskuussa 2017 lobata perhebudjetin ideaa Eduskunnan seminaarissa. Yksittäiset kansanedustajat innostuivat asiasta. Asiakkaan valinnanvapauslakiin ei perhebudjettia enää saada, mutta kun asia nostetaan julkiseen keskusteluun, voi se joskus toteutuakin. Sosiaalisen innovaation tie ideasta valtakunnalliseksi käytännöksi vie tunnetusti pitkän ajan, jopa vuosikymmeniä. Mutta nyt sote-järjestelmä on isossa remontissa, joten uusille ideoille on tilaus.
Organisaatiorajat riesanamme
HB:n perusajatukset asiakaslähtöisyydestä ja kokonaisvaltaisuudesta törmäävät kehittäjäasiakkaiden HB-toiveissa helposti organisaatiorajoihin. Esimerkiksi erityislapsen Kelalta saama vaativa lääkinnällinen kuntoutus ei mahdu HB:hen. Asiakkaan näkökulmasta Kelan kuntoutus on yksi osa palvelupakettia, aivan kuten koulujen iltapäiväkerhotkin. Kehittäjäasiakkaat eivät mainitse termiä ’yksikanavainen rahoitus’, mutta epäsuorasti peräänkuuluttavat sitä arkipäivän palvelutarpeita kuvatessaan.
Omaishoidon palkkio palveluina?
Kehittäjäasiakkaiden ideat palvelujärjestelmän muuttamiseksi voivat avata uusia tuoreita näkökulmia koko palvelujärjestelmän uudistamiseen. Esimerkiksi miksi omaishoidon tuen hoitopalkkio erityislapsen vanhemmalle maksetaan rahana? Eikö jaksamista edistäisi paremmin tuki palveluina? Miksei erityislapsen vanhemman saama omaishoidon tuen hoitopalkkio voitaisi yhdistää erityislapsen henkilökohtaiseen budjettiin – tai luoda perhebudjetti?
Omaishoidon tuen hoitopalkkio on veronalaista tuloa. Sote-palvelut sen sijaan eivät ole saajalleen tuloveronalaisia etuuksia. Entä jos kukin omaishoitaja saisi itse päättää, ottaako palkkion rahana, jolloin maksaa siitä verot, vai ottaako palkkion palveluina, jolloin veroja ei tarvitse maksaa. Sama voisi koskea myös sijaishoidon hoitopalkkiota. Tällä porkkanalla saataisiin lisättyä omaishoitajien jaksamista paremmin kuin nykymallilla. Erityislapsen omaishoitajana toimiva vanhempi voinee Kainuun pilotissa järjestää lapsensa palveluja lapsen HB:n avulla. Lisäksi hänen saama omaishoidon tuen hoitopalkkio voitaneen sisällyttää hänen omaan HB:iin. Eikö yksi ja sama perhebudjetti olisi näppärämpi vaihtoehto, kuin kaksi eri HB:ta?
HB tulee, kokemuksia tarvitaan
Kainuun HB-pilotissa 10-15 erityislapsiperhettä pääsee järjestämään palveluitaan joustammin, kuin aiemmin on ollut mahdollista. Kaikkiin perheiden toiveisiin ja tarpeisiin ei voida vastata, mutta voidaan sentään ottaa iso askel eteenpäin palvelujen räätälöinnissä juuri kyseiselle perheelle sopivaksi. Näistä askelista toivon mukaan voidaan oppia jotain, kun mietitään, miten henkilökohtainen budjetointi toteutetaan koko Suomessa varsin pian. Asiakkaan valinnanvapauslaki tulee voimaan jo reilun puolentoista vuoden kuluttua.
Esko Pääskylä Minna Leinonen
suunnittelija suunnittelija
Kainuun HB-pilotti ErinOmainen-hanke
Vastaa