Kehitysvammaisten Palvelusäätiön (KVPS) projektipäällikkö Petteri Kukkaniemi tarkastelee säätiön kokemuksia ja ajatuksia henkilökohtaisen budjetoinnin kehittämistyöstä. Blogiteksti on julkaistu 6.11.2017 KVPS:n sivuilla. Linkki sivustolle
Blogin teksti on koottu Kehitysvammaliiton opintopäivillä 2.11.2017 pitämästäni puheenvuorosta. Puheenvuorossa pyydettiin vastaamaan kolmeen kysymykseen: 1) mitä valinnanvapaus kehitysvammaisille ihmisille on, 2) miten päästään siihen, että henkilö voi aidosti toteuttaa valintojaan ja 3) mitkä ovat valinnanvapauden suurimmat uhat? Siinä halusin nostaa uudelleen esille viime vuonna töissämme olleen tohtori Simon Duffyn ajatuksia hänen aiemmista blogiteksteistään. Linkit näihin lähteisiin löytyvät puheenvuoroni dioista (ks. em.KVPS:n linkki).
Mitä valinnanvapaus on?
Sanansa mukaisesti valinnanvapaus on yksi vapauden muodoista. Itsenäisyyspäivän lähestyessä ja keskellä suurinta Suomi 100 -pöhinää ei ole liian patrioottista toteaminen, että vapaus on todetusti taistelemisen arvoinen asia ja kun kerran vapauden on saavuttanut, ei sitä halua luovuttaa takaisin. Tämä on myös meidän kokemuksemme tukea tarvitsevien ihmisten kanssa tehdystä työstä: vapaus ohjata omaa elämäänsä ja oikeanlainen itselle rakennettu tuki ovat asioita jotka ovat taistelemisen arvoisia. Tämä on tärkeää, koska edelleen kehitysvammaisten ja erityistä tukea tarvitsevien ihmisten vaikutus- ja valinnanmahdollisuudet omassa elämässä ovat puutteelliset.
Valinnanvapaus sanana on sote-uudistuksen vuoksi suuressa nosteessa ja siitä on tullut uudistuksen yksi suurimmista puheenaiheista. Tässä kontekstissa sanalla tarkoitetaan yksinkertaistettuna asiakkaan oikeutta valita sosiaali- ja terveyspalveluidensa tuottaja. Yleisenä tavoitteena on parantaa palveluiden saatavuutta ja laatua ja kannustaa tehokkaaseen ja vaikuttavaan toimintaan. Vaikka kirjattuna tavoitteena ovat myös esimerkiksi asiakkaan itsemääräämisoikeuden ja päätöksentekoon osallistumisen lisääminen, ei voi olla sivuuttamatta tietoa siitä, että tällä hetkellä valinnanvapausuudistuksen suurimmat puolestapuhujat löytyvät politiikan oikealta laidalta. Uhka tämän vuoksi on, että lähtökohtaisesti valinnanvapautta luodaan markkinoita varten, ei niinkään ihmisiä varten.
Erityistä tukea tarvitsevien ihmisten elämässä valinnanvapaudessa ei ole pelkästään kyse palvelun tuottajan valinnasta. Kyse on mahdollisuuksista vaikuttaa omaan jokapäiväiseen elämäänsä, kuten siihen, missä ja kenen kanssa asuu tai mitä voi päivittäin tehdä. Aidot valinnanmahdollisuudet ja päätöksenteon tuki ovat ratkaisevia, jotta nämä täysivaltaisen ja aktiivisen elämän ja kansalaisuuden peruselementit voivat toteutua.
Mitä valintojen tekeminen sitten tarkoittaa?
Valintojen tekemisen skaala on suuri. Yksinkertaisessa muodossa ihminen voi valita kahden vaihtoehdon väliltä: valita joko kyllä tai ei. Tällöin esimerkiksi pienen kunnan erittäin rajattu palveluvalikoima tai suuressa kaupungissa kuten Tampereella monien satojen ihmisten pituinen asumispalveluiden jono asettaa ihmiset tilanteeseen, jossa eräänlaisena lahjana annettuun ja avautuneeseen mahdollisuuteen on vastattava ’kyllä’.
Muuta aitoa mahdollisuutta valita ei ole. Tällä tavoin toimiessa ylläpidämme eräänlaista suurta laitosmaisten käytänteiden konetta, jossa jokainen ’kyllä’ vastaus muuntaa meitä osaksi koneistoa. Poikkiteloin asettumisen hinta on kova, tällöin jää joko ilman vähäistä, ylimitoitettua tai muuten vain vääränkaltaista tukea. Palveluiden piirissä ollessa tällainen käyttäytyminen tulkitaan haastavaksi.
Kehittyneempi valinnanmahdollisuuksien muoto on valita eri vaihtoehtojen väliltä, esimerkiksi muutamien eri vaihtoehdon väliltä. Nykyisessä kulutusyhteiskunnassa tämä valinnanvapauden muoto on hallitseva. Tällöin kuluttajan ja asiakkaan roolissa voimme rakentaa valinnoilla omaa identiteettiä ja muuttaa sitä kautta ainakin osin maailmaa. Kuitenkin tässäkin tapauksessa roolini on silti passiivinen: valitsen mutten luo vaihtoehtoja.
Kolmas valinnan tapa on hallinta. Hallitsen jotain, kun muokkaan sitä. En pelkästään kokoa elämääni muiden antamista osista, vaan olen rakentamassa elämää itselleni. Tässä aktiivisessa prosessissa muutan maailmaa ja itseäni eri vaiheissa. Tästä sekä toimivasta yhteistyön tekemisestä henkilökohtaisessa budjetoinnissa on parhaimmillaan kyse.
Tuoreessa valinnanvapauden lakiluonnoksessa se on määritelty tällä tavoin: ”Henkilökohtainen budjetti on käytännössä maksusitoumus, joka on tarkoitettu henkilön palvelujen ja tuen eli palvelukokonaisuuksien yksilölliseen järjestämiseen. Henkilökohtainen budjetti muodostetaan henkilön tarpeiden ja toiveiden sekä tuen ja palvelujen kustannusten pohjalta sekä asiakkaalle maakunnan liikelaitoksessa tehtävän palvelutarpeen arvioinnin ja asiakassuunnitelman perusteella. Tämän perusteella henkilö suunnittelee palvelujensa tarkemman sisällön budjetin rajoissa ja valitsee palvelujensa tuottajan.”
Kun olemme toimineet yhdessä yhteistyökuntiemme ja muiden kumppaneidemme kanssa, olemme kehittämistyössämme kokeneet, että henkilökohtaisten budjettien avulla voimme muovata tuesta ja palveluista joustavampia, voimme kehittää uudenlaisia, luovia ratkaisuja, voimme rakentaa siltoja ihmisten omiin lähiyhteisöihin ja lisäksi voimme käyttää nykyiset resurssimme järkevämmin ja ennaltaehkäistä mahdollisia interventioita.
Tämä on ollut mahdollista antamalla aikaa oman elämäntilanteen ja tavoitteiden tunnistamiselle ja sanoittamiselle eli yksilökeskeiselle elämänsuunnittelulle, avun ja tuen tarpeiden itsearvioinnille ja ylipäätään eri osapuolten arvostavalle ja luottamukseen perustuvalle kohtaamisille, jotka ovat rakentaneet yhteistä ymmärrystä. Tärkeää on ollut myös turvata oikeus tietoon: selvittää tietoja eri vaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista esimerkiksi positiivisen riskienarvioinnin kautta. Tärkeää on ollut myös uskallus kokeilla uutta ja toimia tavoilla, jotka eivät ole olleet perinteisiä. Ylipäätään kyse on liki aina ollut siitä, että ymmärretään kyseenalaistaa ja palata uudelleen ja uudelleen lähtökohtiin siitä, mitkä ovat ne tarpeet ja tavoitteet, joita palveluilla ja muutoksilla halutaan saavuttaa ja miten ne olisi henkilön itsensä kannalta järkevintä toteuttaa.
Entä ne uhat?
Vaikka henkilökohtainen budjetointi on toimivaa ihmisten kannalta, järjestelmä on saatava toimimaan myös taloudellisesti. Uhkana on, että järjestelmää ei osata luoda taloudellisesti kestäväksi tai siihen kohdistuu kohtuuttomia odotuksia tai myöhemmin leikkauksia, jotka rikkovat systeemin perustan. Systeemi, jonka henkilökohtainen budjetti toteutuessaan kuitenkin onneksi rikkoo, on vammaisten henkilöiden elämänmittaisten palveluiden hankintalain mukainen kilpailuttaminen. Tällöin henkilö saa mahdollisuuden valita palveluntuottajansa itse byrokraattisen ja oikeuksia polkevan, muutaman vuoden välein toteutettavan kilpailutusmenettelyn sijaan.
Moni ihminen pelkää muutosta ja henkilökohtaisen budjetoinnin kautta toteutuvat muutokset voivat tuntua ammattilaisista heidän vallan vähentymiseltään. Meidän tulee muuttaa tapoja, miten ja kelle me työskentelemme. Tämä ei ole yksinkertaista, koska ihmisille on luontaista vastustaa muutosta. Ammattilaisten on hyvin tärkeää nähdä, että heidän roolinsa voi muuttua ja heillä on edelleen positiivinen rooli ihmisten elämässä. Parhaassa tapauksessa henkilökohtainen budjetointi tekee työstämme palkitsevampaa. Lopuksi yhteen vetäen: tehdään yhdessä henkilökohtaisesta budjetoinnista joustavaa. Kun ihmisille sallitaan vapaus, mahdollistamme luovuuden, paikallisten ja yksilöllisten ratkaisujen löytämisen ja omiin tarpeisiin vastaamisen paremmilla tavoilla.
Petteri Kukkaniemi, projektipäällikkö, Kehitysvammaisten Palvelusäätiöstä, ohjausryhmän jäsen Avain kansalaisuuteen – henkilökohtainen budjetointihankkeessa
Vastaa