Julkaisemme hankkeen uutisena Kainuun Sanomissa 25.6.2019 julkaistun Näkökulma-puheenvuoron. Sirkka Rousu toimi Avain kansalaisuuteen – henkilökohtainen budjetointihankkeen projektipäällikkönä ja Marita Pikkarainen hankkeen ohjausryhmän puheenjohtajana.
Tässä tiedostona artikkeli Kainuun Sanomien Näkökulma-puheenvuoro 25.06.2019 Pikkarainen-Rousu, ja alla tekstinä.
Ja linkkinä Kainuun Sanomiin
Sote-palvelujärjestelmässä tarvitaan vallankumous
Seppo Turunen pohti kolumnissaan (KS 25.5.2019) yksilön oikeuksia ja velvollisuuksia. Hänen mukaansa Suomessa luotetaan erehtymättömään järjestelmään ja annetaan yhteiskunnan hoitaa jopa rakkaamme ilman, että edes miettisimme vaihtoehtoja. Juhlapuheissa vakuutamme puolustavamme ihmisoikeuksia. Arjen tasolla se unohtuu, sillä oikeuksien noudattaminen vaatisi oikeita tekoja.
Jatkamme pohdintaa ihmislähtöisen sosiaali- ja terveydenhuollon tekojen näkökulmasta. Sote-lainsäädännössä ihmisellä on oikeus päättää omaan terveyteensä ja hyvinvointiinsa tarkoitetusta palveluista ja hoidosta. Ilman ihmisen omaa myötävaikutusta, vastuuta ja motivaatiota on vaikea myöskään onnistua hoidossa ja tukitoimissa. Asiakkaan valintaoikeus on sote-järjestelmässä edelleen heikko. Edellinen hallitus halusi laajentaa ihmisen oikeutta valita sote-palveluntuottaja, jossa korostui asiakkaan rooli kuluttajana.
Vuonna 2015 voimaan tulleen sosiaalihuoltolain tavoitteena on vahvistaa asiakkaiden osallisuutta ja itsemääräämisoikeutta oman elämänsä ratkaisuissa ja palveluvalinnoissa. Palveluja pitäisi olla saatavilla niin, että apua ja tukea saa ajoissa – lain mukaan kolmen kuukauden kuluessa siitä kun tarve on todettu. Palvelujen tulisi myös paremmin vastata juuri niihin tarpeisiin, joita ihmisillä erilaisissa elämäntilanteissa on. Tavoitteiden toteuttamisen teot puuttuvat edelleen.
Rinteen hallitusohjelma nostaa keskiöön ihmisten yhdenvertaisuuden ja itsemääräämisoikeuden palveluvalinnoissa. Näitä aiotaan vahvistaa mm. uudistamalla palvelusetelilakia ja laatimalla henkilökohtaisen budjetoinnin linjaukset. Hyvä niin, sillä palvelusetelin soveltamisessa on eriarvoistavia elementtejä. Asiakkaan omavastuu on voitu määritellä niin suureksi, ettei setelillä ole tosiasiallista mahdollisuutta saada palvelua. Setelillä hankitaan pääosin esimerkiksi terveydenhuollossa yksittäisiä toimenpiteitä. Sosiaalihuollon asiakkaalla on useimmiten kokonaisvaltaisempi palveluntarve. Henkilökohtaisen budjetin (HB) kokeiluissa on noussut esille monia linjauksia vaativia asioita, kuten voidaanko oikeus rajata vain joidenkin asiakkaiden oikeudeksi ja miten tarkkaan ennalta rajataan budjetin käyttöä vain tiettyihin palveluihin. Tällöin budjetti ei käytännössä jousta ihmisen tarpeiden ja tarjolla olevien uusien vaihtoehtojen mukaan. Näin koko HB:n idea vesittyy.
Silloin kun ihmisellä on tarve moniin palveluihin, tulisi näistä muodostua arkea ja toimintakykyä tukeva integroitu kokonaisuus, esimerkiksi ikäihmisen kotona asumisen tai erityistä tukea tarvitsevan lapsiperheen tuki. Kyse ei aina ole vain sote-palveluista, vaan sosiaalista hyvinvointia edistävistä erilaisten yhteisöjen ja vertaisryhmien kautta syntyvästä arjen tuesta. Tuen kokonaisuus on erilainen riippuen ihmisen tarpeista, voimavaroista ja tarjolla olevista mahdollisuuksista. Jotta palveluista muodostuisi ihmisen ja hänen perheensä tarpeisiin vastaava integroitu palvelukokonaisuus, pitäisi soten palvelutyö ja siinä yhteisvastuu organisoida niin, että tämä mahdollistuu. Erilaisten hallinnollisten raja-aitojen ja “siilojen” sijaan tarvitaan joustavasti toimivia monialaisia vastuutiimejä. Asiakkaan tiimi muodostuu hänen palveluissaan mukana olevista toimijoista. Kyse on toiminnallisesta integraatiosta.
Sote-palvelujärjestelmässä tulisi ymmärtää, että ihminen on itse oman elämänsä asiantuntija. Hän tuntee omat tarpeensa ja voimavaransa sekä tietää millaisesta tuesta ja avusta hän kulloinkin hyötyisi. Ihmisen tarve ymmärretään usein palveluna, jota hänelle tarjotaan sellaisena, jota palvelujärjestelmässä “sattuu olemaan palveluhyllyllä”. Elämäntilanteiden muutoksissa palvelujärjestelmä ei jousta, eikä mahdollista yksilöllistä tuen muotoilua.
Lähtökohtaisesti ihminen toimii vastuullisesti, ja sitä edistää kokemus siitä, että häneen luotetaan. Palvelujärjestelmässä tämä tarkoittaa sitä, että ihminen on päähenkilö omassa asiakkuudessaan. Hänellä on valtaa ja vastuuta oman elämänsä ratkaisuissa. Ilman ihmisen omaa motivaatiota hoidon ja tuen vaikuttavuus jää vähäiseksi. Motivaatio syntyy kokemuksesta, että ihminen on tullut kuulluksi ja ymmärretyksi. Hänen näkemyksensä otetaan aidosti palvelupäätöksissä huomioon. Ensikontakti määrää paljon: ihmisen tarpeeseen on fiksua vastata sote-organisaatiossa nopeasti. Jos ensikontaktissa asiakkuuspolku ohjautuu ihmisen tarpeiden mukaan eteenpäin, syntyy työn vaikuttavuudelle ja kustannustehokkuudelle hyvät edellytykset. Tarvitaan uudenlaista ihmislähtöistä asiakasohjauksen toimintatapaa.
Palvelujärjestelmässä kyse on vallasta – tarvitaan vallankumous. Nykyisin sote-organisaatioissa toimitaan organisaatio- ja asiantuntijalähtöisesti. Väitämme, että ihmislähtöisen toimintalogiikan mukainen palvelujärjestelmä tuottaa terveys- ja hyvinvointihyötyä sekä veronmaksajien kannalta paremman tuloksen. Soten toimintamallin kokonaisvaltainen muutos vaatii rohkeutta päättäjiltä, alan ammattilaisilta ja asiakkailta.
Marita Pikkarainen ja Sirkka Rousu
Kirjoittajat
Marita Pikkarainen on YTM ja toimii kehittämisjohtajana Kainuun sotessa
Sirkka Rousu on HT ja Metropolia Ammattikorkeakoulun Hyvinvointi-osaamisalueen yliopettaja
Vastaa